Neljä päivää Münchenissä – taidetta, historiaa ja vähän rockia

14.3.2025

Frauenkirchen tornista näkymää

Jahas, onpas tovi vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Kiirettä on pitänyt ja eipä siis ihme, että päätin ottaa pienen irtioton arjesta, vaikkakin töitä tehden, ja suuntasin muutamaksi päiväksi Müncheniin. (Kiitos äidille, kun mahdollistit tämän pitämällä galleriasta hyvää huolta.)

Reissu teki hyvää ja toisenlaisen kulttuuri-ilmaston hengittäminen antoi ideoita ja voimaa tulevaan. Kymmeniätuhansia askelia tuli käveltyä ja ihasteltua kaupungin arkkitehtuuria ja sykettä, ja tietty vanhoja Bierhalleja ja puistoja (muun muassa Englischer Garten <3). Ihan muutaman noston voisin reissusta tehdä, ja samalla olkoot nämä sitten vaikka matkavinkkejä.

Alte Pinakothek oli tietty ensimmäisten pakollisten kohteiden joukossa. Klassikot rivissä, suurissa saleissa: Rubens, Dürer, Rembrant, Tizian, Poussin, van Gogh, da Vinci ja monet muut – mestarit, joiden teokset huokuvat voimaa ja aikansa tunnelmaa. Tämä ei ollut mikään kliseinen museokokemus, vaan aidosti latautunut tilanne. Siinä tunsi itsensä jotenkin pieneksi näiden suuruuksien keskellä.

Alte Pinakotheken yksi lukuisista huoneista

Kiersin myös useita pienempiä gallerioita, joissa sain kokea kyllä monipuolisen ja ilahduttavan taidekattauksen. Tämä monimuotoisuus nimenomaan teki vaikutuksen ja erityisesti minua ilahdutti rohkeat ripustukset! Hyviä vinkkejä tuli paljon tälle galleristille tulevaan! ;)

Frauenkirche oli niin ikään pakko kokea, vaikken kirkkojen suurkuluttuja olekaan. Hiljaisuudessa ja holvien korkeudessa on jotain maagista. Ja mitkä upeat maisemat korkealta tornista avautuivatkaan! <3

Pistäydyin myös vanhan kaupungintalon tornissa sijaitsevassa Spielzeugmuseumissa ja voi miten ihana Barbie-näyttely siellä oli! 66 vuotta nukkehistoriaa: alkuperäinen ’59 Barbie, ysärin Kenit ja komeat kamppeet. Melkoinen kulttuurinen aikakapseli! Näyttely oli neljässä kerroksessa ja nukkeja oli järkyttävä määrä! En uskalla edes arvioida, varmaan satoja. Vanhana Barbie-leikkien suurkuluttajana tämä kohde oli ehdottomasti top.

Yksi reissun voimakkaimmista kokemuksista oli käynti Dachaussa. Vaikea pukea sanoiksi tunnetta. Historia, joka satuttaa yhä ja jota ei pidä lakaista pois. Museaalisesti ympäristö oli vaikuttava ja tilaa oli väkimäärästä huolimatta omalle hiljaisuudelle ja ajatuksille. Jopa liikaakin. Mutta ehdoton bucket list -keissi, jokaiselle.

Vergiss nicht - Do not forget.

Ja loppuun vielä ilta, joka nosti sykettä aivan toiseen suuntaan: Skunk Anansie livenä! Skin lavalla, karisma täysillä ja yleisö täysin fiiliksissä. Jos esimerkiksi Rubens puhutteli visuaalisesti, niin Skin puhutteli suoraan sisäelimissä! Hyvä taide tuntuu missä muodossa tahansa.

Nyt kun tätä tässä omassa galleriassani kirjoitan, tuntuu että silmät ja sydän ovat taas vähän avoimemmat. Taide on kokemus, kohtaaminen, rytmi ja hiljaisuus. Tuntuu omakin työ taas merkityksellisemältä.